Luolatreenit

Eilinen ilta meni luolatreeneissä Vihdissä. Tarja oli mukavasti järjestänyt treenit ja tietenkin me pitkästä aikaa ilmoittauduttiin mukaan.
Pääsin töistä neljältä ja lenkitin koirat nopeasti ja as.auto liikahti pihalta vähän yli viisi. Anne oli pakannut koirien ruuat, Nestorin ja itsensä mukaan. Kello lähenteli jo seitsemään kun tultiin Vihtiin. Osmo ja Rane aloitti kuoro ulvomisen joka ei todellakaan kuullostanut poikakuorolta :=)
Ennen luolalle menoa vedettiin lenkki siinä lähi maastossa jotta olisi sitten tarpeet tehty ennen luolalle menoa.
Rane ja Anne pääsi ensimmäisenä kyselemään ketulta kuulumisia ja hyvinhän se meni, aavistuksen kaukaa haukkui mutta intoa riitti. Huvittavinta on Ranen käytöksessä se, että kun pitäisi tulla pois luolasta niin Rane menee kokoajan karkuun... piti oikein "metsästää" että saatiin poika ulos luolasta.
Pennylle tehtiin hiekkaeste ja päästin Pennyn luolaan. Ensiksi ei meinattu mennä ollenkaan koska ulkokautta olisi lyhyempi matka ketun luo...pienen miettimisen jälkeen meni luolaan ja kaivoi hiekasta läpi kohtuullisella ajalla ja meni painostamaan kettua. Loppu meni käsikirjoituksen mukaan ja oikeaan kulmapesään Penny ajoi ketun ja painosti omatoimisesti kymmenen sentin päästä. Ongelma joka meillä on tai siis Pennyllä, tyhjän luolan tarkastus on aivan liian kova ääninen ja viimeiset kaksi koettakin on keskeytetty juuri liialliseen haukkuun tyhjäluolan tarkastuksessa. Eilen sitten vielä lopuksi Penny tarkasti tyhjän luolan ja aina kun aloitti jatkuvan haukun niin kopautus kanteen lopetti haukun. Toivottavasti tajuaa ettei aina saa eikä tarvi haukkua :=)
Viimeisenä luolille haettiin marakatti Osmo. Luolan suulle vaihdettiin säädetävä ahdinkoputki ja aloitimme suurimalla ahdingolla. Viimeisellä kerralla Osmo saatiin menemään normaalin kokoisesta ahdinkoputkesta. Osmon työskentely oli kohtalaista ja mikä yllättävää suhteellisen hiljaista. Tämä kerta taisi olla Osmon toinen joten odotan seuraavalta kerralta huomattavasti kovempi äänistä menoa kun kerran sitä ääntä löytyy....
Nestori oli koko treenien ajan mukana välillä äidin, isän sylissä tai Tarjan. Ihmetteli kovasti meteliä ja varmaankin hajua? Hienosti jaksoi koko illan ja vielä kotimatkakin meni ilman suurempaa itkua.