Luolastusta ja agilityä

Lauantai aamu piti olla pitkästä aikaa sellainen ei koiraharrastusaamu vaan rauhallinen lehdenluku ja kaikki yhtäaikaa aamupalapöydässä aamu. Haaveksi jäi kun Juuso soitti perjantaina illalla, että olisi Laitilassa lauantaina tämän kauden viimeiset pupumetsästykset. Eihän tuosta voinut kieltäytyä vaan piti siirtää yhteinen aamupala tulevaisuuteen. Olemmehan me naimisissa joten kyllä niitä yhteisiä aikoja vielä tulee :)

Kello oli soittamassa 06:30, ripeästi koirille aamupala ja pissatus.
Rane ja Osmo joutuivat tälläkertaa jäämään kotiin (Rane siksi, että olisi kuitenkin taas saanut itsensä jumiin jossain luolassa ketun kanssa, ei viitsinyt riskeerata kun sunnuntaina oli kista, ja Osmo siksi, kun oli edelleen ihan jumissa Tupla-Täplien luona temmellyksestä!). Mielellään ne eivät kotiin kuitenkaan jääneet, sillä kun häivyin ovesta Pennyn ja Pulun kanssa, oli alkanut melkoinen ulvominen ja itku ja sitä oli kestänyt toista tuntia ;)
Laitilassa aikaa vierähti viisi tuntia metsässä ja pelloilla kulkiessa. Pupuista oli vain jäljet jäljellä eikä nähty edes vilausta. Pienpetojen jälkiä oli hangella runsaasti ja aprikoimme olisikos kärppä tai minkki liikkunut alueella. Koiria ei jäljet kamalasti kiinnostanut vaan suuremmat ketun tekemät jäljet veivät huomion. Ja ei aikaakaan kun Penny jo tutki yhtä luolaa, jossa asukki oli vielä kotosalla. Päätimme tehdä siinä odotellessa nuotion ja paistaa siinä makkarat kun penny painosti kettua luolan uumenissa. Lapiot oli jääneet kotiin ja luolastoon oli vain yksi sisäänmeno aukko joten vajaan tunnin päästä Penny kävi luolasta ulkona ja päätin napata koiran syliin koska tilanne olin patissa.
Myös Pulu rohkeni käydällä luolastossa mutta tälläkertaa rohkeutta ei riittänyt jäädä painostamaan riistaa kuin vasta sitten meidän kanssa luolaston ulkopuolella. Ehkä seuraavalla kerralla rohkeutta on tullut enemmän. Juuson koira pikkurusselli Topi rohkeni myös tälläkertaa luolastoon mutta ketulle ei taidettu uskaltaa sanoa mitään.
Keli oli mitä parhain kevät talvisää ja pakkanenkaan ei haitannut kuin hetken aamulla. Aurinko osaa jo lämmittää mukavasti.

Sillä aikaa kun Toni rehki tyttöjen kanssa metsässä, minä nautin rauhallisesta lauantai aamusta Nestorin kanssa. Nukuttiin, Ranen ja Osmon konsertista huolimatta, melkoin puoli kymmeneen MOLEMMAT!! Rauhalliset aamu toimet kahvia ja lehden lukua Nestorin leikkiessä palikoilla. Puolen päivän aikaan laitoin pojan nukkumaan ja kun Toni tuli tyttöjen kanssa kotiin lähdin Ranen ja Osmon kanssa piiitkälle lenkille auringon paisteeseen. Aivan mieletön keli ja ihana lauantai!

SUNNUNTAINA AGILITYÄ

Kun lauantaina yhteinen aamupala jäi väliin niin sunnuntaina paikattiin. Agilityä oli tarjolla vasta iltapäivällä joten yhteistä laatuaikaa jäi mukavasti.

Rane aloitti iltapäivän kisaurakan ja Anne voikin sitten kertoa mitä hän meni tekemään kepeillä??? Sattuu sitä "paremmissakin" piireissä :)

Juu, sattuuhan sitä... Montakos vuotta olenkaan tätä lajia nyt harrastanut?? Eka rata oli tosi kiva, juuri sellainen mikä sopii Ranelle ja nollan mahdollisuus oli ilmeinen, MUTTA, minä taulapää unohdin kuinka sen koiran pitää suorittaa kepit. Kepit oli kolmas este ja nyt kun olemme niitä keppejä treeneissä tahkoneet, Rane haki ne todella hienosti ja ihan oikein, mutta minun mielestäni se aloitti kepit väärältä puolelta. Pyysin Ranen keppien alkuun ja käskin sen suorittaa kepit väärin.......... Perrr!!!!! Koira varmaan ajatteli, että "Haloo nainen, päättäisit nyt jo että miten sä haluut mun näitä keppejä tekevän kun mikään ei oo hyvä!!!". Ja niin sitä sitten menttin kepit väärin jonka seurauksena tippui vielä yksi rima. Tuloksena 10 ilman aikaa. Tuomarikin hämääntyi keppi sähläyksestä niin, että ei tajunnut antaa hyllyä! :) Mutta aikaa ei tältä radalta saatu, joten saatiin uusia suoritus. Ja eikun mitä, Rane hakee kepit taas loistavasti, mutta minä en vieläkään muistanut miten ne kepit tehdään joten.... tiedätte mitä! Aikaa paloi sitten jo kaikkeen muuhunkin ja tulksemme ekalta radalta oli siis 10 ja yliaikaa. Ette kuulkaa voi ymmärtää miten vihainen oli itselleni, kun vihdoin ennen seuraavan radan suoritusta tajusin miten taulapää olin ollut!! No, ehkäpä en enää unohda miten kepit tehdään, parempi nyt kuin SM-, EM- tai MM-kisoissa! ;) Kaksi muuta rataa meni hienosti, vaikka tulikin 2 hyllyä ja vaikka joku ratahenkilö aina siirsikin ensimmäisen esteen aivan Ranen nenän eteen... Hmmmm, mistähän se johtui???

Minejä oli tälläkertaa vähän, vain 13, ja kun oli kisaamassa kahdella koiralla, niin arpa oli heittänyt Pulun ensimmäiseksi ja Pennyn viimeiseksi lähtijäksi. Pulu teki taas hyvää rataa ja harmillinen rytmihäiriö kepeillä alussa toi meille heti virheitä. Pulun irtaantuminen ja kropan lukeminen tuli myös todistetuksi kun lähti hakemaan putken päätä ja sitä kauimmaista ja tietenkin väärää päätä. Puomin alastulon loikka sitten lopulta pysätti meidät, kun palautin koiran kontaktille. Pulu muuten osaa välistävedot niin että ohjaan sitä takaa! Aivan mahtavaa. Kaikki kolme rataa Pulun osalta päättyivät hylkäykseen mutta sellaisiin hyviin.
Penny eka startti oli mielestäni pitkästä aikaa sellainen ei pennymäinen. Pysyi lähdössä kuunteli radalla ja teki mallikaasti kaikki kontaktit. Aikaa niissä paloi kun halusin tehdä ne tarkalleen niin kuin treeneissä ja siltä päästiin alle ihanneaijan nollalla ja sijoituttiin kolmanneksi. Olin todella tyytyväinen. Seuraavat kaksi starttia oli sitten pennymäisiä. varasti molemmat startit ja palautin siitä hyllyt mutta varasti vain kerran. Joten uskon että kun jatkan starteissa samaa järkähtämätöntä tapaa niin pennykin alkaa tottelemaan vaikka onkin aika jääräpää :=)