Kettumetsällä

Eilinen ilta meni mukavasti Laitilan metsässä ja suolla etsien jäniksiä ja kettuja. Kun pimeys oli laskeutunut niin löytyihän sellainen luola jossa oli asukki kotona. Osmo ehti luolalle ensimmäisenä ja tuli myös ensimmäisenä ulos. Penny meni Osmon perässä ja jäi luolan sisälle. Ranea en päästänyt luolastoon koska yksi koira luolassa on ihan tarpeeksi. Luola oli joko todella syvä tai sitten Penny ei haukkunut laisinkaan ? Todella omituista,olikohan asukki edes kotona? Yleensä Penny haukkuu todella paljon varsinkin ketunkolossa. Joka tapauksessa huutelin siinä luolan suulla jonkin aikaa ja kun ei mitään kuulunut lähdettiin me muut pienen matkan päähän paistamaan makkaraa nuotiolla. Siinä kului tovi kun saimme nuotion syttymään ja Pennyä ei kuulunut vieläkään. Päätin lähteä luolan suulle katsastamaan mitä sieltä kuului vai kuuluuko edelleenkään mitään. Saavuttuani paikalle Penny seisoi luolan suulla aivan hiiren hiljaa ja katsoi luolaan sisälle, kovin omituista aattelin. Koppasin Pennyn syliin ja lähdettiin ei niin kovin yksimielisesti luolalta nuotiolle päin. Siinä kohtaa kyllä haukuttiin. Nuotiolla tarkistin Pennyn kunnon kun metsässä ei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Nyt kuonoa komistaa neljä noin puolentoista sentin pituista haavaa kirsun ympärillä. Haavat näyttävät raapisjäljiltä eikä niinkään puremilta, koska alaleuassa ei löytynyt mitään jälkeä. Olisikohan Mäyrä ollut luolassa? Mene ja tiedä. Luola on nyt merkattu ja varmasti seuraavalla kerralla tarkistetaan tarkemmin...
Loppumatka autolle sujuikin rauhallisesti remmissä ja kotiin paluu hyvin hiljaisesti, ihan kuin olisin ollut autossa yksin.