Vaikka kisapaikalla on puitteet kunnossa ja varmaankin parasta mitä rahalla saa niin se ei tarkoita automaattisesti hyviä tuloksia.
Tämä karvaan ja niin kitkerän viikonlopun jälkeen olin jo vaihtamassa agility harrastustani johonkin aivan muuhun.
Tosiaan starttasin lauantaina Pennyn sekä Pulun kanssa yhteensä kuusi kertaa ja Osmon kanssa sunnuntaina kolme kertaa. Tuloksena 6 kappaletta hyllyjä sekä viitosen,kympin ja viistoista.
Tähän kohtaan voisin tehdä tiukan analyysin mikä meni vikaan ja millä osa-alueella meillä on treenattavaa. Sehän on selvää, sellaista ei tarvi tehdä. Kun viikonlopun saavutuksia tarkastelee niin eihän jää yhtään osa-aluetta joka ei tarvitse harjoitusta.
Tällaiset tulos viikonloput kasvattavat kummasti ihmistä vaikka epäonnistumiset syövät ihmistä uskomattomalla voimalla, niin siltikin jaksaa uskoa siihen parempaan huomiseen ja siihen mitä tekee.
Annen kommentit (lisätty ma klo 21:58)
Rane starttasi lauantaina kolmesti, ensin 10, sitten hylly ja viimeiseksi 15. Radat oli haastavia, mutta ei kuitenkaan niin vaikeita mitä tuloksista voisi luulla. Kepeille viennit olivat ainoat, jotka aiheuttivat kaikilla kolmella radalla päänvaivaa, mutta ei tässä kisaamisessa kyllä ole mitään järkeä. Että minä en kyllä enää meinaa jaksaa uskoa siihen parempaan huomiseen, enkä näe myöskään mitään järkeä laittaa tavoitteeksi mitään sm-kilpailuja tai karsintoja ainakaan ensi kesälle, jos yhdenkin nollatuloksen saaminen tuntuu mahdottomalta. Yksi agility tavoite Ranen ja minun agility uralla on nyt saavutettu (nousu 3-luokkaan), siihen meni vain n. 4 vuotta. Eli ollaan saatu 7 nollatulosta 4 vuoden aikana..... Jos suunta jatkuu samana ja tulokset pysyy yhtä "huikeina" päästäisi me Ranen kanssa sm- kisoihin noin 4 vuoden kuluttua, jos kaikki meidän siihen mennessä saadut 0-tulokset laskettaisiin. Joopa joo, alkaa ihan oikeesti usko loppumaan!!!
3 kommenttia:
Uutta putkeen vain :) Ei ne tulokset, vaan hauskanpito radalla vai miten se meni ;)
Ei saa vaipua epätoivoon!! :) Jos Kiihkokin oppii pujottelemaan, niin kaikki on mahdollista ;).
Hei Anne, samassa veneessä tässä ollaan. Meillä ei oo myöskään niitä nollia. Mä aina välillä teen sitä kuuluisaa itsetutkiskelua ja yritän jopa välillä opettaa itseäni ilakoimaan niistä ikuisista vitosista ja hylyistä, mut kun on annettu kauhalla sitä kuuluisaa kilpailuviettiä itsellekin, niin on tää niin kettumaista. Joo, mutta yritän siis tällä sanoa, että on meitä muitakin joilla on samat tavoitteet, mutta jotka nyt tuntuu kyllä täysin utopististlta!!
Lähetä kommentti